Kroonisesti sairas

Välillä pelottaa olla kroonisesti ja parantumattomasti sairas. Minun tautini ei edes ole kovin aktiivinen juuri nyt, ja kuitenkin se vaikuttaa elämääni suuresti. Hirvittää ajatella että olen vasta 33v, entä sitten kun olen vaikka 53v? Sjögren ei parane eikä häviä. Siihen voi liittyä vaikka minkälaisia liitännäissairauksia ja vaivoja. Se voi viedä työkyvyn. Kyllä se pelottaa.

Tällä hetkellä sjögren rajoittaa elämääni lähinnä liikunnan osalta. Jalkateräni ovat niin hankalat, etteivät kestä paljon mitään. Luistimet myin pois, pyöräillä en voi, liian pitkäkestoiset sarjat jumpassa ilman taukoa saavat jalkaterät huutamaan. Oikeastaan on aika vähän liikuntamuotoja, jotka eivät olisi ongelmallisia. Uiminen on ehkä ainoa. Olen kyllä sitkeästi käynyt esim. zumbassa, mutta sekin on jalkaterilleni tuskallista. Loppuilta on neulatyynyillä kävelemistä aina, mutta toisaalta selkäni (ja mieleni!) tykkäävät zumbasta niin paljon, että olen siellä käynyt. Punttisalilla käyn, vaikka kädet turpoavat aina treenin jälkeen, ja kyynärpääni eivät kestä paljon käsiliikkeitä. Kävely ottaa lonkkiin ja jalkateriin, varsinkin jos se on reipasta. Huoh.

Tunnen itseni ihan nuijaksi, kun kaverin pyytäessä minua erilaisiin jumppiin sanon etten pysty. Kaikenlisäksi kun olen vielä ylipainoinen, kuulostaa äkkiä siltä että olen vain laiska ja saamaton, tai että kuntoni on niin huono etten siksi tule. Ja onhan se huono. Lihaskuntoni on hyvä ja minulla on kyllä voimaa, mutta aerobinen kunto ei ole hääppöinen. Tai ainakaan minun painolleni kunto ei meinaa kunnolla riittää.

Tiedän että minun pitäisi ehdottomasti laihduttaa. Tulevaisuutta ajatellen se olisi aivan välttämätöntä. Mutta se on vaikeaa, niin vaikeaa. Lihomiseeni on ainakin pari isoa syytä, muutama vuosi sitten sairastamani vaikea masennus ja lääkitykset nostivat painoa ihan hirveästi, ja nyt kaksi vuotta käyttämäni kortisoni varmasti vielä enemmän. Huoh, miten saisin itseäni niskasta kiinni tässä asiassa? Mistä saada voimaa taistella kortisoniturvotuksia ja muuta vastaan?