Pientä ruokavalion pohdiskelua

En haluaisi ajatella tätä asiaa, koska se ahdistaa minua. Olen kiusallisen tietoinen, että minun pitäisi tehdä isoja muutoksia ruokavaliooni, enkä mikään haluaisijaksaisiviitsisi. Kauhea vastarinta velloo sisälläni.

Yhden muutoksen olen jo päättänyt, ja se sai vahvistusta menneenä viikonloppuna. Punaisen lihan, ja etenkin possunlihan sanotaan vaikuttavan reumaatikoilla kipua ja tulehdusta lisäävästi. Olen ennenkin huomannut runsaan possunlihan syönnin aiheuttavan hankalaa oloa, mutta nyt olen aivan vakuuttunut asiasta. Äiti oli paistanut viikonloppuna pienen joulukinkun, jota syötiin sitten melko runsaasti. En tiedä voiko kyse olla sattumasta, mutta minulla on vähän joka paikassa kipua ja vaivaa. Kädet eivät ole paljon vaivanneet viime aikoina, mutta nyt ranteet ja sormet ovat jäykät ja turvoksissa, voimattomat. Itseasiassa tämä kirjoittaminen on juuri nyt todella työlästä, käsiä pitää ravistella vähän väliä.

Punaisen lihan aion jättää ruokavaliosta ainakin kokeeksi joulun jälkeen. En ole vielä päättänyt, jättäisinkö vähäksi aikaa broilerinkin. Nämäkin tuntuvat jo isoilta muutoksilta, mutta näihin voisin olla valmis. Mutta maito- ja viljatuotteet, miten minä niistä voisin luopua? Tai sokeristakaan? Kerralla olisi ratkaistu paino-ongelmakin, mutta en kuitenkaan tiedä oikein. Tuntuu että ruokavalio menisi kauhean hankalaksi, kun perheelle pitäisi tehdä toisenlaista ruokaa. Tiedän että osittain kyse on asenteestakin. Tai aika paljonkin.

Jos jollain on tähän jotain sanottavaa, niin erittäin mielelläni ottaisin vastaan kommentteja. Minkä ruoka-aineen poisjättäminen vaikuttaa eniten? Millä olette korvanneet puuttuvia ruoka-aineita? Kuinka perheelliset ovat asian ratkaisseet? Jos et halua julkisesti kirjoittaa, niin sähköpostiini saa mielellään kirjoittaa. Olen erittäin kiitollinen kommenteista!!!

Yölliset kivut

Tämä asia on ihmetyttänyt minua kovasti, joskus aikaisemminkin olen siitä maininnut. Eli miksi ihmeessä reumakivut ovat yöaikaan kaikkein pahimmillaan? Viime aikoina on melkein pelottanut nousta sängystä vaikkapa vessaan yöaikaan. Kantapäät ovat kuin tulessa, akillesjänne niin kireä että tuntuu kuin se voisi napsahtaa poikki. Hetki pitää seisoa sängyn vieressä, ennen kuin uskaltaa ottaa askeleita. Aamulla kipua on vielä jonkin verran, mutta ei enää niin paljon kuin keskellä yötä, ja aamutoimien aikana se pikkuhiljaa häviää, siis nimenomaan tuo kantapäiden ja jalkapohjan kipu. Toki päivälläkin jos istun pitkään, ylösnoustessa jalkoihin ensin sattuu, mutta ei se päivällä niin kpaha ole kuin yöllä.

Ennen lääkityksen aloitusta yölliset kivut olivat niin hirveitä, että heräsin jokaiseen liikkeeseen. Peiton reunan siirtäminen sattui ranteisiin niin kuin olisi puukolla pistetty. Eli kyllähän noista lääkkeistä apua on ollut, vaikka välillä miettii miksi niitä syö kun kuitenkin sattuu. Mutta ilman lääkkeitä olisin kai työkyvytön. Se kai se tavoite tämän taudin hoidossa on, että olisi edes jotenkin siedettävä olo ja toimintakyky.

Pimeää, väsyttää...

Kauhean pitkä aika kulunut siitä kun olen kirjoitellut, enkä osaa edes sanoa syytä. Monta kertaa meinannut valittaa sitä ja tätä, mutta jättänyt sitten kuitenkin sen tekemättä. Olisi niin kiva kertoa hyviä uutisia, ettei mihinkään satu ja on pirteä olo. Mutta ei ole.

Viime viikkoina on ollut semmoinen olo, kuin olisi johonkin sumeaan kelmuun kääriytynyt, väsyneenä ja tokkuraisena laahustanut vain ympäriinsä. Päätä on särkenyt luvattoman paljon, ei ole Ubikinoni vienyt sitä pois. Eikä ole piristänytkään, luullakseni? Tai voisihan olla että olisin vielä väsyneempi ilman sitä?? Reiden lihasvaivaan se on saattanut auttaa, sitä ei ole tarvinut pahemmin hieroskella viime aikoina. Mutta muuten lihakset ovat kyllä semmoisessa kunnossa, että huhhuh.

Pari viikkoa sitten heräsin yhtenä aamuna siihen että yöllä oli tullut niskajumi. Pää ei meinannut kääntyä. No niitä nyt on ollut ennenkin, ja ovat ne aina jossain vaiheessa helpottaneet särkylääkkeellä ja lihasrelaksantilla. Mutta tämäpä ei helpottanut, vaan paheni sitten lopulta niin, etten saanut kolmeen yöhön nukuttuakaan. Lapojen välissä oli semmoinen pistos, kuin olisi puukko ollut. Kävin lääkärissä, sain saikkua ja kasan kolmiolla varustettuja lääkepurkkeja. Kyllähän se niillä lopulta tokeni, mutta viikon yhteensä kesti. Nyt niskalihakset ovat edelleen kireät, ja pelkään koko ajan että uudelleen tulee tuommoinen. Eikä saisi pelätä, ettei sitten jännitä lihaksiaan.

Kauheasti haaveilen, että saisin viettää nukkumispäivän. Semmoisen loma- tms. päivän, että ei tarvisi herätä ollenkaan. Todennäköisesti saisin siitä kauhean migreenin ja selkäni kipeäksi, niin sekin!!! Ajatella, sitten kun saa nukkua, ei voi nukkua niin kovin pitkään, ettei tule kipeäksi siitäkin. On se hankalaa! Mutta joulua ja kahden viikon joululomaa odotan, todellakin odotan, ettei tarvitse herätä mihinkään tiettyyn aikaan. Vasta sitten kun selkä niin sanoo.