En haluaisi ajatella tätä asiaa, koska se ahdistaa minua. Olen kiusallisen tietoinen, että minun pitäisi tehdä isoja muutoksia ruokavaliooni, enkä mikään haluaisijaksaisiviitsisi. Kauhea vastarinta velloo sisälläni.
Yhden muutoksen olen jo päättänyt, ja se sai vahvistusta menneenä viikonloppuna. Punaisen lihan, ja etenkin possunlihan sanotaan vaikuttavan reumaatikoilla kipua ja tulehdusta lisäävästi. Olen ennenkin huomannut runsaan possunlihan syönnin aiheuttavan hankalaa oloa, mutta nyt olen aivan vakuuttunut asiasta. Äiti oli paistanut viikonloppuna pienen joulukinkun, jota syötiin sitten melko runsaasti. En tiedä voiko kyse olla sattumasta, mutta minulla on vähän joka paikassa kipua ja vaivaa. Kädet eivät ole paljon vaivanneet viime aikoina, mutta nyt ranteet ja sormet ovat jäykät ja turvoksissa, voimattomat. Itseasiassa tämä kirjoittaminen on juuri nyt todella työlästä, käsiä pitää ravistella vähän väliä.
Punaisen lihan aion jättää ruokavaliosta ainakin kokeeksi joulun jälkeen. En ole vielä päättänyt, jättäisinkö vähäksi aikaa broilerinkin. Nämäkin tuntuvat jo isoilta muutoksilta, mutta näihin voisin olla valmis. Mutta maito- ja viljatuotteet, miten minä niistä voisin luopua? Tai sokeristakaan? Kerralla olisi ratkaistu paino-ongelmakin, mutta en kuitenkaan tiedä oikein. Tuntuu että ruokavalio menisi kauhean hankalaksi, kun perheelle pitäisi tehdä toisenlaista ruokaa. Tiedän että osittain kyse on asenteestakin. Tai aika paljonkin.
Jos jollain on tähän jotain sanottavaa, niin erittäin mielelläni ottaisin vastaan kommentteja. Minkä ruoka-aineen poisjättäminen vaikuttaa eniten? Millä olette korvanneet puuttuvia ruoka-aineita? Kuinka perheelliset ovat asian ratkaisseet? Jos et halua julkisesti kirjoittaa, niin sähköpostiini saa mielellään kirjoittaa. Olen erittäin kiitollinen kommenteista!!!
Minulla oli myös lihan kanssa puntarointia, mutta järkevästi ajatellen kipu vai kana. Kana voitti.
VastaaPoistaOlen siis jättänyt punaisen lihan syönnin, enkä huomaa edes kaipaavani.
Hei ja kiitos kommentistasi. Oletko huomannut pelkän punaisen lihan poisjättämisen vaikuttavan? Itse suunnittelen että vähäksi aikaa voisin jättää kanankin, ikäänkuin kokeeksi. En vain jaksaisi olla näin kipeä aina, jotain täytyy kokeilla.
PoistaMiekin olen väistänyt punaista lihaa jo pitkään, kana ja etenkin kala maistuu. Ja vähän liikaa kaikki muukin, kun liikunta on välillä hankalaa, laihtumisessa ei tapahdu edistystä kuin 2 kg alas ja 1 kg takaisin -systeemillä.
VastaaPoistaNYT kun on punajäkälä suussa riehaantumassa, niin ei tiedä mitä voisi syödä, ei entisiä herkkuja omena/päärynä/tomaatti/paprika, ei kirpeää, ei suolaista :(
Laulun sanoin: Mitä jäljelle jää...
Viljat pois ehdottomasti siis tarkoittaa myös riisikin. Luomuun vaihtaminen. Ja tärkeimpänä hiilihydraattien välttäminen ja proteenin runsas lisääminen.
VastaaPoistaOlen ollut pari vuotta viljattomalla (siis kotimaiset pois) riisiä, maissia ja pieniä määriä tattaria olen syönyt. Vehnän palautin nyt takaisin ruokavalioon, en enää saakaan siitä jäätäviä vatsaoireita, jee! Mutta kaura ja ruis menee mulla suoraan niveliin.
VastaaPoistaMikäli kirjallisuus kiinnostaa, niin suosittelen D'Adamo Peter, Syö oikein oman tyyppisi mukaan. Kirja esittelee teorian, jonka mukaan jokaisen veriryhmä vaikuttaisi siihen mitä pitäisi syödä. Tiedä siitä sitten, mutta voihan siitä jotain ideoita saada. Itse kuulun lihansyöjiin, mutta onhan sitä lihaakin monenlaista.
ps. pitänyt kirjoittaakin sulle, mutten oo ehtinyt. koitan ehtiä!
Tämä on kyllä hauska aihe, kiitos vain kommenteista. Tai ei oikeastaan tavallaan hauska, vaan vähän ahdistava. Mutta yksi sanoo yhtä ja toinen toista. Ei kai oikeasti saisi syödä mitään muuta kuin kasviksia, ettei mistään tulisi mitään. Mutta en jotenkin millään jaksaisi kyetä siihenkään. Olen päättänyt kokeilla ensin sitä lihan pois jättämistä, ja mitä se vaikuttaa. Katsotaan sitten pikkuhiljaa mitä muuta sitä jättäisi pois. Vähentää voin montaakin juttua.
VastaaPoistamulla sokeri pahentaa oireita, mut en silti raaasski luopua karkeista. ohjeita on rajattomasti, itse täytyy vaan kokeilla. eikä kahden ruuan kokkaaminen lopulta ole aivan mahdotonta.
VastaaPoistaNäin se on tehtävä, kokeiltava vain. Tein ensimmäistä kertaa tuossa kahta eri ruokaa, kun tein lapsille makkarakeittoa, ja itselle soijarouheesta. Eihän siinä mitään ylimääräistä hommaa edes ollut, hyvin toimi. :)
PoistaMoi. Mitäs jos etenisit vähitellen ja seuraisit miten olosi muuttuu? Minä olen jättänyt sianlihan käytännössä kokonaan pois, tämän lisäksi olen vähentänyt perunan, riisin ja pastan syöntiä ja yritän korvata ne lisäämällä kasviksia. Sokeriakin syön aiempaa vähemmän, makeat leivonnaiset esim. eivät maistu enää ollenkaan. Pähkinöitä syön usein. Olo on parempi kuin ennen, tosin en tiedä mikä osuus ruokavaliomuutoksilla tähän on.
VastaaPoistaOlen miettinyt asian niin, että ruokavalion vetäminen kovin tiukaksi (kun selviän kuitenkin näiden oireideni kanssa) aiheuttaisi mulle niin paljon stressiä ja sitä kautta heikentäisi 'kokonaishyvinvointiani', että toistaiseksi menen näin, ellei muuta ilmene.
Moikka. Oot anonyymi ihan oikeassa. Näin olen itsekin järkeillyt. Jostain on lähdettävä, ja kokeiltava mitä tapahtuu. Kasvispainotteiseen ruokavalioon siirtymistä tässä valmistelen, mutta ehdottomuuksia en tässä vaiheessa aio kuin sen punaisen lihan kanssa. Kiitos kommentistasi!
PoistaEn osaa vinkata ruokavalioita, mutta juutuin lukemaan blogia pitkäksi toviksi. Yksityiskohdat ikääsi myöten ovat kuin omasta kynästä, samanlainen tarina.
VastaaPoistaMinulla vuosien hankalan sairastelun jälkeen oireet katosivat silmien kuivutta lukuunottamatta. Kukaan ei tiedä miksi. Tilanne ei ehkä ole pysyvä, mutta jokaisesta kivuttomasta vuodesta otan ilon irti. Kroppa on heikko pitkään jatkuneen tulehdustilan vuoksi, mutta sitäkin suurempi voitto on juosta tai tehdä muita asioita, jotka ennen olivat vain haaveita.
Koetin vuosia löytää konstia, jolla vointi kohenisi mutta kuten edellä tuli, usein ne aiheuttivat lähinnä stressiä tai sitten vain pettymyksen. Tie kohti parempaa ehkä lähti henkiseltä puolelta ja elämänsuunnan muuttamisesta. Sitä kautta sai voimaa lähteä kuntouttamaan itseä ja pistämään kampoihin taudille. Loput 95% on hyvää tuuria, josta en voisi olla kiitollisempi.
Koskaan kivoja tarinoita ei kukaan kirjoittele niin tässä nyt yksi sellainen. Tulevasta ei onneksi tiedä, suunta voi olla mihin päin vain. Olisi viisasta kirjoittaa vinkkejä sopeutumiseen, mutta itselläni selviytysmiskeino taisi olla se, etten koskaan täysin sopeutunut :-) Tsemppiä arkeen, erityisesti Sjögren-äidit ovat melkoisia arjen sissejä.