perjantai 27. heinäkuuta 2012

Aurinko armas!


Ei voi kuin taas ihmetellä tätä nopeaa muutosta voinnissa. Pari viikkoa olen ollut raihnainen ja kivulias, ja nyt tänään auringon vihdoin ihan kunnolla näyttäytyessä ja synkkien pilvien väistyessä tuntuu kuin ranteissa ja jalkaterissä ei mitään kipua olisi koskaan ollutkaan. Tai no, jännetupen seutu nilkassa on toki turvoksissa edelleen, mutta kipua ei juuri nyt ole. Oikean käden kipu oli sen verran pahaa tässä ollut, että vähän arvelutti ensi viikon töihin meno, ja aivan selvältä tuntui että ainakin rannetuki on otettava käyttöön. Vaan eipä sitä vielä tiedä. Jospa sateet ja synkkyydet pysyisivät nyt jonkin aikaa pois, ja sen myötä kivutkin.

Viimeisen viikon on kivana ekstrana vaivannut ilkeä, jo vuosia satunnaisesti kiusannut selkävaiva, joka on suoraan verrannollinen aina muihin vaivoihin ja niiden mukanaan tuomaan liikkumattomuuteen. Selkä vaatisi säännöllistä liikuntaa, ja kun se on kipujen vuoksi ollut olematonta nyt kesän aikana, selkäkin on ärtynyt. Kipu on alaselässä oikealla, ja on välillä niin kovaa, että esim. sängystä nouseminen on vaikeaa. Eilen ja tänään olen koittanut vähän selkää jumppailla ja venytellä, ja tänään sitten viisas kihlattuni keksi kysyä auttaisiko uiminen. Päätin oitis kokeilla, ja kävin uimassa pitkän iltalenkin. Meillä on ihana uimaranta ihan lähellä, jonne paistaa ilta-aurinko melkein yhdeksään saakka, ja vesi on puhdasta ja kirkasta. Matkoja on järvessä vaikea arvioida, mutta kyllä muutaman sata metriä uin varmastikin. Ja kas, selkä todella tykkäsi siitä. Huomattavasti vetreämmän oloinen on uinnin jälkeen. Suunnitelinkin tässä että voisi käydä ihan säännöllisestikin uimassa, vaikka joka ilta jos sää vain sallii.

Tuli muuten tässä mieleen, kun mietin taas näitä säiden vaikutuksia kipuihin, että kuinkahan jossain Englannissa asuvat reumaatikot edes pärjäävät vaivojensa kanssa? Käsittääksenihän siellä ilmasto on hyvin usein kostea ja sateinen. Olisikohan helpompi olla jossain etelämmässä? Eläkevuodet Espanjassa? Eihän sitä koskaan tiedä!
 
Yksi asia mikä tässä viime aikoina on myös mielessä ollut, että pitäisi perehtyä hieman enemmän siihen, kuinka ruokavalio ja esim. lisäravinteet vaikuttavat reumasairauksiin. En ole asiasta juurikaan lukenut mistään, mutta käsitykseni on, että ainakin omegoilla olisi merkitystä, ja että joillakin kasvisruokavalio on helpottanut kipuja. Tavoitteeni olisi tästä asiasta kaivella tietoa, eikä yhtään haittaisi jos jollain olisi vinkata hyvää kirjaa tai artikkelia aiheesta. Palaan tähän aiheeseen varmasti vielä ihan omana kirjoituksenaan.

Yksi mystinen asia vielä: päänsärkyni on edelleen pysynyt poissa, jo kaksi viikkoa! En voi uskoa tätä. Yli kuusi vuotta minulla on ollut krooninen migreeni, eikä koko aikana ole ollut näin pitkää päänsärytöntä jaksoa. Mietin että pakko melkein on olla kyse siitä, että olen syönyt kohta kuukauden tulehduskipulääkekuuria, koska mitään muuta poikkeavaa ei ole ollut. Kyllähän kroonisessa migreenissä aivojen pienissä verisuonissa voi olla tulehdusta, olisikohan kuuri voinut vaikuttaa siihen jotenkin? Tiedä tuota, mutta varsin mukavaa kuitenkin!

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Kesälomalla


Kolme viikkoa kesälomaa on sujahtanut ohi ihan tuosta vain. Paljon on ollut touhua ja puuhaa, ja mukavaa on ollut. Mutta en voi sanoa että tämä olisi hyvä kesä ollut, huoh. Liekö kelit vai mikä, mutta olen ollut todella kipeä. Särkyjä on todella paljon, sekä käsissä että jaloissa. Ja lonkissa. Nilkkaan pistetty kortisonipiikki ei ole kunnolla auttanut, turvotusta ja kipua on edelleen. Ehdottomasti vaikein kesä on tämä ollut sjögrenin kanssa. Olen syönyt tulehduskipulääkettä koko loman, se tuntuu helpottavan vähän, vievän pahimman terän kivulta, mutta ei sekään kunnolla auta. Reseptissä lukee että tulehduskipulääkekuuria voisi syödä jopa kahdeksan viikkoa, mutta kenen maha semmoista kestää??! Buranaa maha ei kestänyt ollenkaan, närästi ja korvensi vaikka on vatsansuojalääke, mutta Pronaxenia kestää paremmin. Positiivista on se, että ilmeisesti tulehduskipulääkkeen vuoksi migreeniä ei ole ollut yli viikkoon ollenkaan, mikä on todella ihmeellistä! En muista milloin olisi migreenitön viikko viimeksi ollut.

Viimeisen lomaviikon aion ottaa rauhallisesti, mitään suunnitelmia ei ole, ja hyvä niin. Blogikirjoituksia on myös luvassa taas useammin, näin pitkiä taukoja ei ole tulossa!