tiistai 3. syyskuuta 2013

Kuulumisia

Minä kelvoton. En tiedä miksi en ole saanut kirjoitettua blogiani. Monesti olen mielessäni sen kyllä tehnyt, mutta en sitten ole tekstiksi asti sitä saanut. En kuitenkaan haluaisi lopettaa, joten ehkä vain hyväksyn sen, että kirjoitan kun kirjoitain. Joku blogiani kuitenkin aina välillä näyttää lukevankin. :)

Tämän vuoden aikana on tapahtunut monenlaista. Päällimmäisenä nyt tietenkin se, että olen mennyt naimisiin. Häät olivat toukokuussa. Kaikenlaista kommervenkkia siinä oli, mutta lopulta häät olivat kauniit ja mukavat. Ja minä jaksoin tehdä kaiken itse, ystävien avustuksella toki.

Kivut ja vaivat ovat ennallaan, jotkut jopa pahempana kuin ennen. Neuropatia-kipu on hellittänyt, sitä ei kiusana ole nyt ollut, mutta kaikenlaisia muita kyllä senkin edestä. Pahin on ollut vasen jalkapohjani ja kantapääni. Viime viikolla niihin sain piikkiä. Jalkapohjan vaiva on plantaarifaskiitti-tyyppistä, vaikkei kai ihan selkeästi siitä ole kyse. Ja akillesjänne jaksaa vihoitella edelleen. Kesällä kivut yltyivät hirmuisiksi, kun vietin viikon mökillä, jossa oli kivilattia. Lattia oli kylmä ja kova, vaikka olikin kesähelle. Villasukat jalassa kesähelteellä olin, silti kivut olivat kamalia. Nyt kun on sandaaleista siirrytty sukkiin ja kunnon kenkiin, kivut ovat hieman helpottaneet. Vai viimeviikkoiset kortisonipiikitkö ne vaikuttavat, tiedä tuota.

Kesän aikana oikea polveni on alkanut rutista. Viime viikkoisessa aikaistetussa kontrollissa reumalla lääkäri sitä tutki, ja teki lähetteen röntgeniin. Eihän siellä kuvissa mitään näy, mutta pahaa ääntä se pitää, ja vihloo ajoittain. Vastauksessa luki, että laihduttaminen suotavaa, niinpä niin. Lähetteen fysioterapeutille teki myös, reisilihasten vahvistusta ja muuta semmoista kai luvassa.

Liikunta on jäänyt todella vähäiseksi. Haasteellista on nykyään ihan kaupassa käyntikin välillä, kun jalat ovat pahimmillaan. Toisaalta kävelyä on kesän aikana tullut tavallista enemmän, kun paljon oltiin reissussa. Mutta aina piti ottaa huomioon minun jalkani, ettei kävellä liian lujaa, että istutaan välillä, että on hyvät kengät ja aina vaihtokengätkin. Huoh. 34-vuotiaana. Välillä se ottaa koville. Syksyn tavoitteena liikunnan suhteen on mennä kokeilemaan vesijuoksua, sen ei luulisi rasittavan jalkojani pahassa mielessä.

Alkuvuoden ruokavaliouudistukseni on kantanut, ja syventynytkin. Nyt syön kalaakin enää hyvin harvoin, lähinnä jos en voi itse vaikuttaa valintoihin. Olen ostanut vegaanikeittiön käsikirjan, ja alkanut osittain tehdä vegaanisiakin ruokia. Tarkoitukseni ei ole täysvegaaniksi kuitenkin alkaa, mutta voin rehellisesti sanoa syöväni erittäin kasvispainotteisesti. En tiedä onko ruokavaliolla ollut merkitystä mihinkään tautiini liittyvään, toisaalta ne neuropaattiset kivut ovat kyllä hävinneet. Ja verenpaineeni on laskenut, vaikkei esim. painossa ole mitään eroa. En tiedä onko ruokavaliolla osuutta siihen. Välillä ihan huimaa, kun verenpaine on niin matalalla. Toisaalta, myös hemoglobiini on matala, 106 viime viikon verikokeissa. Mutta ei se paljon korkeampi ole ollut pitkään aikaan. Ei lääkäri oikein suoraan suositellut rautalisääkään. Kai pyrin vain syömään mahdollisimman monipuolisesti ja seurailen tilannetta.

Siinä kai tärkeimmät kuulumiseni. Liikuntaa, painonpudotusta ja semmoista pitäisi siis harrastaa. Yritetään yritetään.

maanantai 14. tammikuuta 2013

Toiveena parempi vuosi...

En ole lopettanut blogia en, vaikka hiljaisuutta on jatkunut parin kuukauden verran. Paljon olisi kirjoitettavaakin ollut, mutta en ole saanut aikaiseksi. Tässäpä päivitystä tilanteeseen.

Kivutonta ei ole ollut. Kipu on vain vaihdellut paikkaa, mutta vaivannut niin kovin, että hermot ovat olleet välillä koetuksella. Joulukuussa vasemman jalan akillesjänne alkoi kipuilla entistä enemmän, viime kesästä saakkahan se on vaivaillut. Sattuivat sopivasti reumalta soittamaan ja tarjoamaan peruutusaikaa kontrolliin, ja sain siellä kaksin kappalein piikkejä kantapäähäni. Oli sitten melkoisen tuskallista, pitkään jatkunut tulehdus ja sinne piikkejä sitten! Ja jostain syystä niistä ei ollut edes hyötyä. Yleensä minulla auttaa hyvin kortisonipiikit, mikä lie tässä kohtaa sitten ongelmana. Eli edelleen kärvistellään kantapään kanssa.

Uutuuskipu, josta jossain vaiheessa olen maininnut, repivä, sähköiskumainen kipu reidessä, on saanut nyt nimen: neuropatia-epäily. Vihlova, repivä ja viiltävä kipu, kummalliset vääristyneet tuntoaistimukset, joissa jokin tavallinen kosketus esim. tuntuukin kivuliaalta, sekä ihon lämpötilamuutokset, siinäpä kai ne suurimmat tähän liittyen. Pitäisi mennä labroihin, että suljettaisiin esim. kilpirauhasjutut pois, nekin kun voivat aiheuttaa tämmöisiä oireita, mutta en ole saanut aikaiseksi. Saamaton minä.

Joulun aikaan selkä heittäytyi ihan mahdottomaksi. Joulupäivästä saakka selkä on ollut kipeä, kaksi viikkoa oli niin kipeä etten pystynyt kuin makaamaan. Jäi tekemättä uudenvuoden suunnitellut vierailut ja muut, kun en pystynyt istumaan autossa. Huoh. Selkä ei ole kunnossa vieläkään, ilman töissä istumista saattaisi ollakin.

Ja jottei tylsäksi kävisi, eilen iski taas vaihteeksi niskapistoskin. Toistaiseksi ei ole niin paha kuin edellisellä kerralla, mutta saapa nähdä mihin suuntaan menee. Kipulääkkeitä, kipulääkkeitä mulle lisää niin.

Nyt kun pahimmat kivut on kerrattu, palaan ruokavalioasiaan. Kaksi viikkoa olen nyt ollut syömättä punaista lihaa, broileria olen syönyt vähän, muutaman kerran. Pääasiassa kasvisruokaa. Ruokavaliosta olen kyllä innoissani ja pidän siitä, mutta en kyllä vielä osaa sanoa mitään sen vaikutuksista kipuihin, kun olen niin joka paikasta kipeä. Maha ei oikein tiedä tykkäisikö vaiko ei tästä ruokavaliosta, soija ja esim. kikherneet hiukan aiheuttavat ilmavaivoja. Mutta toivon että maha tottuu, koska varsin maistuva on ruokavalio näin. Voisin kuvitella meneväni enemmänkin kasvinsyönnin suuntaan, ei tunnu mahdottomalta ajatukselta ettenkö luopuisi esim. tavallisista maitotuotteista jossain vaiheessa. Mutta katsotaan nyt askel kerrallaan. Kiitos runsaista kommenteista muuten tähän ruokavalioon liittyen, jatkossakin toivon niitä!

Lopuksi hieman iloisempaa aihetta, eli toukokuussa vietettävät häät lähestyvät. Suunnitelmat ovat hyvällä mallilla, tosin kovin paljon ei ole konkreettisesti vielä pystynyt tekemään. Hieman jännittää se, kuinka toimintakykyinen silloin olenkaan, kaikki on nimittäin laskettu sen varaan, että olen toimintakykyinen! Itse on tarkoitus tehdä lähes kaikki, toki ystävien avustuksella. Toivoa sopii, että ei ole kaikkein vaivaisin aika silloin.

maanantai 5. marraskuuta 2012

Pientä ruokavalion pohdiskelua

En haluaisi ajatella tätä asiaa, koska se ahdistaa minua. Olen kiusallisen tietoinen, että minun pitäisi tehdä isoja muutoksia ruokavaliooni, enkä mikään haluaisijaksaisiviitsisi. Kauhea vastarinta velloo sisälläni.

Yhden muutoksen olen jo päättänyt, ja se sai vahvistusta menneenä viikonloppuna. Punaisen lihan, ja etenkin possunlihan sanotaan vaikuttavan reumaatikoilla kipua ja tulehdusta lisäävästi. Olen ennenkin huomannut runsaan possunlihan syönnin aiheuttavan hankalaa oloa, mutta nyt olen aivan vakuuttunut asiasta. Äiti oli paistanut viikonloppuna pienen joulukinkun, jota syötiin sitten melko runsaasti. En tiedä voiko kyse olla sattumasta, mutta minulla on vähän joka paikassa kipua ja vaivaa. Kädet eivät ole paljon vaivanneet viime aikoina, mutta nyt ranteet ja sormet ovat jäykät ja turvoksissa, voimattomat. Itseasiassa tämä kirjoittaminen on juuri nyt todella työlästä, käsiä pitää ravistella vähän väliä.

Punaisen lihan aion jättää ruokavaliosta ainakin kokeeksi joulun jälkeen. En ole vielä päättänyt, jättäisinkö vähäksi aikaa broilerinkin. Nämäkin tuntuvat jo isoilta muutoksilta, mutta näihin voisin olla valmis. Mutta maito- ja viljatuotteet, miten minä niistä voisin luopua? Tai sokeristakaan? Kerralla olisi ratkaistu paino-ongelmakin, mutta en kuitenkaan tiedä oikein. Tuntuu että ruokavalio menisi kauhean hankalaksi, kun perheelle pitäisi tehdä toisenlaista ruokaa. Tiedän että osittain kyse on asenteestakin. Tai aika paljonkin.

Jos jollain on tähän jotain sanottavaa, niin erittäin mielelläni ottaisin vastaan kommentteja. Minkä ruoka-aineen poisjättäminen vaikuttaa eniten? Millä olette korvanneet puuttuvia ruoka-aineita? Kuinka perheelliset ovat asian ratkaisseet? Jos et halua julkisesti kirjoittaa, niin sähköpostiini saa mielellään kirjoittaa. Olen erittäin kiitollinen kommenteista!!!

perjantai 2. marraskuuta 2012

Yölliset kivut

Tämä asia on ihmetyttänyt minua kovasti, joskus aikaisemminkin olen siitä maininnut. Eli miksi ihmeessä reumakivut ovat yöaikaan kaikkein pahimmillaan? Viime aikoina on melkein pelottanut nousta sängystä vaikkapa vessaan yöaikaan. Kantapäät ovat kuin tulessa, akillesjänne niin kireä että tuntuu kuin se voisi napsahtaa poikki. Hetki pitää seisoa sängyn vieressä, ennen kuin uskaltaa ottaa askeleita. Aamulla kipua on vielä jonkin verran, mutta ei enää niin paljon kuin keskellä yötä, ja aamutoimien aikana se pikkuhiljaa häviää, siis nimenomaan tuo kantapäiden ja jalkapohjan kipu. Toki päivälläkin jos istun pitkään, ylösnoustessa jalkoihin ensin sattuu, mutta ei se päivällä niin kpaha ole kuin yöllä.

Ennen lääkityksen aloitusta yölliset kivut olivat niin hirveitä, että heräsin jokaiseen liikkeeseen. Peiton reunan siirtäminen sattui ranteisiin niin kuin olisi puukolla pistetty. Eli kyllähän noista lääkkeistä apua on ollut, vaikka välillä miettii miksi niitä syö kun kuitenkin sattuu. Mutta ilman lääkkeitä olisin kai työkyvytön. Se kai se tavoite tämän taudin hoidossa on, että olisi edes jotenkin siedettävä olo ja toimintakyky.

torstai 1. marraskuuta 2012

Pimeää, väsyttää...

Kauhean pitkä aika kulunut siitä kun olen kirjoitellut, enkä osaa edes sanoa syytä. Monta kertaa meinannut valittaa sitä ja tätä, mutta jättänyt sitten kuitenkin sen tekemättä. Olisi niin kiva kertoa hyviä uutisia, ettei mihinkään satu ja on pirteä olo. Mutta ei ole.

Viime viikkoina on ollut semmoinen olo, kuin olisi johonkin sumeaan kelmuun kääriytynyt, väsyneenä ja tokkuraisena laahustanut vain ympäriinsä. Päätä on särkenyt luvattoman paljon, ei ole Ubikinoni vienyt sitä pois. Eikä ole piristänytkään, luullakseni? Tai voisihan olla että olisin vielä väsyneempi ilman sitä?? Reiden lihasvaivaan se on saattanut auttaa, sitä ei ole tarvinut pahemmin hieroskella viime aikoina. Mutta muuten lihakset ovat kyllä semmoisessa kunnossa, että huhhuh.

Pari viikkoa sitten heräsin yhtenä aamuna siihen että yöllä oli tullut niskajumi. Pää ei meinannut kääntyä. No niitä nyt on ollut ennenkin, ja ovat ne aina jossain vaiheessa helpottaneet särkylääkkeellä ja lihasrelaksantilla. Mutta tämäpä ei helpottanut, vaan paheni sitten lopulta niin, etten saanut kolmeen yöhön nukuttuakaan. Lapojen välissä oli semmoinen pistos, kuin olisi puukko ollut. Kävin lääkärissä, sain saikkua ja kasan kolmiolla varustettuja lääkepurkkeja. Kyllähän se niillä lopulta tokeni, mutta viikon yhteensä kesti. Nyt niskalihakset ovat edelleen kireät, ja pelkään koko ajan että uudelleen tulee tuommoinen. Eikä saisi pelätä, ettei sitten jännitä lihaksiaan.

Kauheasti haaveilen, että saisin viettää nukkumispäivän. Semmoisen loma- tms. päivän, että ei tarvisi herätä ollenkaan. Todennäköisesti saisin siitä kauhean migreenin ja selkäni kipeäksi, niin sekin!!! Ajatella, sitten kun saa nukkua, ei voi nukkua niin kovin pitkään, ettei tule kipeäksi siitäkin. On se hankalaa! Mutta joulua ja kahden viikon joululomaa odotan, todellakin odotan, ettei tarvitse herätä mihinkään tiettyyn aikaan. Vasta sitten kun selkä niin sanoo.


keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Ubikinoni-kokeilu ja muut käyttämäni lisäravinteet

Sain apteekista suosituksen kokeilla ubikinonia migreenin hoitoon. Sen on useissa tutkimuksissa todettu kohtausherkkyyttä vähentävän, kun ubikinonia otetaan riittävän suurella annoksella. Kiinnostuin aiheesta ja päätin lueskella siitä lisää, ja törmäsinkin vielä kiinnostavampaan asiaan, eli siihen, että ubikinoni saattaa auttaa myös fibro-tyyppisiin kipuihin! Minullahan ei fibromyalgiaa ole diagnoosina, mutta kivut ovat hyvin samantyyppisiä, ja fibropisteissä on aristusta lääkärin tekstien mukaan ollut, eli saattaa minulla sekin olla. Joka tapauksessa ubikinonin edulliset vaikutukset lihasvaivoihin ja migreeniin, sekä sen antioksidatiiviset vaikutukset saivat minut vakuuttumaan siitä, että haluan antaa sille mahdollisuuden.
                                          
Ainoa ikävä puoli kokeilussa on, että ubikinoni on kallista. Apteekissa vahvempi valmiste (120mg, jota suositellaan kun kyse on migreenin hoidosta) maksoi kolmeksi kuukaudeksi n. 44€. En millään raaskinut ostaa heti sitä, vaan ostin miedomman valmisteen, jota otan kaksi, ja riittää kuukaudeksi. Sinänsä ehkä hölmö valinta, koska lueskelin, että vaatii parin kolmen kuukauden säännöllisen käytön, ennen kuin positiivisia vaikutuksia ilmenee. Mutta kertasumma tuntui niin kovalta, etten heti uskaltanut sitä ostaa. Täytyy tutkia kuinka netistä saisi tilattua ubikinonia, saisiko yhtään edullisemmin.

Muutenkin olen viime aikoina koittanut panostaa siihen että muistaisin ottaa lisäravinteeni joka päivä. D-vitamiinilisää käytän aina, myös kesällä, koska reumasairauksien on todettu aiheuttavan d-vitamiinipuutosta (tai puutoksen aiheuttavan reumasairauksia, näinkin on epäilty). Tarkkaa määrää en nyt muista, mutta hieman perussuosituksia isompi on d-vitamiiniannokseni, koska myös Kalsium-valmisteeni sisältää d-vitamiinia. Kalaöly-kapselit ja b-vitamiinilisä ovat myös säännöllisessä käytössä, sekä magnesium tarvittaessa. MSM-rikin edullisista vaikutuksista lihas- ym.vaivoihin olen lukenut, ja senkin nyt ottanut kokeiluun. Olenpa viimeiden kuukauden syönyt maitohappobakteeri-tablettejakin, kun vatsa on oireillut paljon.

En osaa tässä vaiheessa sanoa minkään tietyn lisän vaikutuksista mihinkään, mutta eniten nyt odotan ubikinonin ja msm-jauheen positiivisia vaikutuksia. Raportoin niistä jatkossa kyllä.

torstai 20. syyskuuta 2012

Köh köh ja niisk

Syysflunssa on iskenyt. Piti olla pari päivää töistäkin pois, kun niin oli raihnainen olo. Yskää ja tukkoisuutta on vieläkin, mutta töissä kuitenkin pystyy jo olemaan. Kovasti toivon, etten joudu jokatalviseen poskiontelotulehduskierteeseen jo nyt, turhan pitkä kierre tulee jos nyt jo alkaa. Olen muuten vasta vähän aikaa sitten tajunnut, että ne poskiontelovaivatkin liittynevät ainakin osittain sjögreniin. Pariin kertaan on poskionteloita operoitukin, viimeisimmällä kerralla lääkäri sanoi että kyse on oikeastaan limakalvojen sairaudesta ainakin minulla, eli juurikin yksi sjögrenin lempikohteista. Olisi kiva tietää onko muilla paljon sjögreniläisillä poskiontelo-oireita?

Flunssaa ja muutamaa muuta vaivaa lukuun ottamatta tämä syksy on ollut mukavaa aikaa. Olen innostunut kovasti sienestämisestä, ja saanutkin vähän saalista metsäreissuilta. Olen huomannut, että mihinkään ei satu eikä särje kun olen siellä metsässä ja löydän sieniä, mutta siinä vaiheessa kun päätän lähteä takaisin kotiin, huomaan olevani kamalan kipeä ja kankea! Kyllähän se metsässä rymyäminen särkee paikkoja, mutta en ole malttanut pois pysyä kuitenkaan, kun ei mitään pidempiaikaista vaivaa siitä ole tullut. Tai no, saattaa olla että oikean reiden kummallinen, repivä kipu on osittain metsäreissujen aikaansaannosta, mutta vielä sen kanssa on pärjännyt. Mies on joutunut hieromaan jalkoja, mutta ei se ole onneksi valittanut. ;)

Mutta ne sienet. Olen löytänyt aika hyviä sieniä, kanttarelleja ja mustatorvisieniäkin. Viime lauantaina oli suorastaan huvittavaa,kun äitini kanssa päätettiin että halutaan kanttarellikastiketta, sitten mentiin vain metsään ja haettiin puoli ämpärillistä kanttarelleja! Eikä edes ollut tiedossa mitään vakipaikkaa. Oli muuten aika hyvää se kastike sitten. :) Tänään tekisi mieli käydä katsastamassa mustatorvisienipaikka, että olisiko tullut uusia sieniä.

Täytyypä kertoa sekin, että sain tässä itseni raahattua punttisalillekin viime viikolla. Harmillisesti flunssa katkaisi mukavasti alkaneen liikuntaputken, mutta tarkoitus olisi nyt kuitenkin alkaa säännöllisesti salilla rehkimään. Varovasti aloittelin kehoani kuunnellen ja lihaksia lähinnä herättelin pitkän tauon jälkeen. Vähän turposivat käsien nivelet ja kyynärpäihin viilteli, mutta ei kuitenkaan pahasti. Uusia jumppiakin on taas alkanut, ehkä jossain vaiheessa uskallan niitäkin mennä kokeilemaan.

Mukavaa syksyistä loppuviikkoa kaikille. Kovasti on muuten ilahduttanut mieltä, että muutamat lukijat ovat kirjoittaneet minulle sähköpostia, kiitos! Mielellään saa kirjoitella jatkossakin, joko tänne blogiin tai sähköpostiin. :)