Kauhean pitkä aika kulunut siitä kun olen kirjoitellut, enkä osaa edes sanoa syytä. Monta kertaa meinannut valittaa sitä ja tätä, mutta jättänyt sitten kuitenkin sen tekemättä. Olisi niin kiva kertoa hyviä uutisia, ettei mihinkään satu ja on pirteä olo. Mutta ei ole.
Viime viikkoina on ollut semmoinen olo, kuin olisi johonkin sumeaan kelmuun kääriytynyt, väsyneenä ja tokkuraisena laahustanut vain ympäriinsä. Päätä on särkenyt luvattoman paljon, ei ole Ubikinoni vienyt sitä pois. Eikä ole piristänytkään, luullakseni? Tai voisihan olla että olisin vielä väsyneempi ilman sitä?? Reiden lihasvaivaan se on saattanut auttaa, sitä ei ole tarvinut pahemmin hieroskella viime aikoina. Mutta muuten lihakset ovat kyllä semmoisessa kunnossa, että huhhuh.
Pari viikkoa sitten heräsin yhtenä aamuna siihen että yöllä oli tullut niskajumi. Pää ei meinannut kääntyä. No niitä nyt on ollut ennenkin, ja ovat ne aina jossain vaiheessa helpottaneet särkylääkkeellä ja lihasrelaksantilla. Mutta tämäpä ei helpottanut, vaan paheni sitten lopulta niin, etten saanut kolmeen yöhön nukuttuakaan. Lapojen välissä oli semmoinen pistos, kuin olisi puukko ollut. Kävin lääkärissä, sain saikkua ja kasan kolmiolla varustettuja lääkepurkkeja. Kyllähän se niillä lopulta tokeni, mutta viikon yhteensä kesti. Nyt niskalihakset ovat edelleen kireät, ja pelkään koko ajan että uudelleen tulee tuommoinen. Eikä saisi pelätä, ettei sitten jännitä lihaksiaan.
Kauheasti haaveilen, että saisin viettää nukkumispäivän. Semmoisen loma- tms. päivän, että ei tarvisi herätä ollenkaan. Todennäköisesti saisin siitä kauhean migreenin ja selkäni kipeäksi, niin sekin!!! Ajatella, sitten kun saa nukkua, ei voi nukkua niin kovin pitkään, ettei tule kipeäksi siitäkin. On se hankalaa! Mutta joulua ja kahden viikon joululomaa odotan, todellakin odotan, ettei tarvitse herätä mihinkään tiettyyn aikaan. Vasta sitten kun selkä niin sanoo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti