Kuulumisia

Minä kelvoton. En tiedä miksi en ole saanut kirjoitettua blogiani. Monesti olen mielessäni sen kyllä tehnyt, mutta en sitten ole tekstiksi asti sitä saanut. En kuitenkaan haluaisi lopettaa, joten ehkä vain hyväksyn sen, että kirjoitan kun kirjoitain. Joku blogiani kuitenkin aina välillä näyttää lukevankin. :)

Tämän vuoden aikana on tapahtunut monenlaista. Päällimmäisenä nyt tietenkin se, että olen mennyt naimisiin. Häät olivat toukokuussa. Kaikenlaista kommervenkkia siinä oli, mutta lopulta häät olivat kauniit ja mukavat. Ja minä jaksoin tehdä kaiken itse, ystävien avustuksella toki.

Kivut ja vaivat ovat ennallaan, jotkut jopa pahempana kuin ennen. Neuropatia-kipu on hellittänyt, sitä ei kiusana ole nyt ollut, mutta kaikenlaisia muita kyllä senkin edestä. Pahin on ollut vasen jalkapohjani ja kantapääni. Viime viikolla niihin sain piikkiä. Jalkapohjan vaiva on plantaarifaskiitti-tyyppistä, vaikkei kai ihan selkeästi siitä ole kyse. Ja akillesjänne jaksaa vihoitella edelleen. Kesällä kivut yltyivät hirmuisiksi, kun vietin viikon mökillä, jossa oli kivilattia. Lattia oli kylmä ja kova, vaikka olikin kesähelle. Villasukat jalassa kesähelteellä olin, silti kivut olivat kamalia. Nyt kun on sandaaleista siirrytty sukkiin ja kunnon kenkiin, kivut ovat hieman helpottaneet. Vai viimeviikkoiset kortisonipiikitkö ne vaikuttavat, tiedä tuota.

Kesän aikana oikea polveni on alkanut rutista. Viime viikkoisessa aikaistetussa kontrollissa reumalla lääkäri sitä tutki, ja teki lähetteen röntgeniin. Eihän siellä kuvissa mitään näy, mutta pahaa ääntä se pitää, ja vihloo ajoittain. Vastauksessa luki, että laihduttaminen suotavaa, niinpä niin. Lähetteen fysioterapeutille teki myös, reisilihasten vahvistusta ja muuta semmoista kai luvassa.

Liikunta on jäänyt todella vähäiseksi. Haasteellista on nykyään ihan kaupassa käyntikin välillä, kun jalat ovat pahimmillaan. Toisaalta kävelyä on kesän aikana tullut tavallista enemmän, kun paljon oltiin reissussa. Mutta aina piti ottaa huomioon minun jalkani, ettei kävellä liian lujaa, että istutaan välillä, että on hyvät kengät ja aina vaihtokengätkin. Huoh. 34-vuotiaana. Välillä se ottaa koville. Syksyn tavoitteena liikunnan suhteen on mennä kokeilemaan vesijuoksua, sen ei luulisi rasittavan jalkojani pahassa mielessä.

Alkuvuoden ruokavaliouudistukseni on kantanut, ja syventynytkin. Nyt syön kalaakin enää hyvin harvoin, lähinnä jos en voi itse vaikuttaa valintoihin. Olen ostanut vegaanikeittiön käsikirjan, ja alkanut osittain tehdä vegaanisiakin ruokia. Tarkoitukseni ei ole täysvegaaniksi kuitenkin alkaa, mutta voin rehellisesti sanoa syöväni erittäin kasvispainotteisesti. En tiedä onko ruokavaliolla ollut merkitystä mihinkään tautiini liittyvään, toisaalta ne neuropaattiset kivut ovat kyllä hävinneet. Ja verenpaineeni on laskenut, vaikkei esim. painossa ole mitään eroa. En tiedä onko ruokavaliolla osuutta siihen. Välillä ihan huimaa, kun verenpaine on niin matalalla. Toisaalta, myös hemoglobiini on matala, 106 viime viikon verikokeissa. Mutta ei se paljon korkeampi ole ollut pitkään aikaan. Ei lääkäri oikein suoraan suositellut rautalisääkään. Kai pyrin vain syömään mahdollisimman monipuolisesti ja seurailen tilannetta.

Siinä kai tärkeimmät kuulumiseni. Liikuntaa, painonpudotusta ja semmoista pitäisi siis harrastaa. Yritetään yritetään.