Törmäsin artikkeliin, jonka ehdottomasti haluan jakaa muillekin. Hämeenlinnan kaupunkiuutisissa oli artikkeli ”Sjögrenin syndrooma vei voimat”. Oheisesta linkistä pääsee lehteä ilmaiseksi lukemaan, sivulla 10 (lehdessä joka on ilmestynyt 25.7.)on kyseinen artikkeli.
Monenlaisia ajatuksia ja tunteita herätti artikkeli. Surua, pelkoa, hieman ahdistustakin. Toisaalta on lohdullista kuulla muiden kertomuksia. En ole yksin.
Suorastaan huvittavana asiana pomppasi tuolta sarveiskalvon repeäminen, ei sillä että siinä olisi mitään huvittavaa että sarveiskalvo repeää, mutta juuri vähän aikaa sitten itse kirjoitin siitä tunteesta aamuisin. En tiennyt, että niin voi todella ihan oikeasti käydä! Luulin, että se on vain tunne. Huh. Onneksi kävin Apteekissa ostamassa helpotusta siihen. Ostin Tears again-suihketta, jota laitan jo illalla silmiini. Helpottaa aamuja huomattavasti.
Huoh. Hiukan on matala mieli. Olen viime aikoina kuullut paljon tarinoita sjögreniä sairastavista ihmisistä, jotka ovat joutuneet työkyvyttömyyseläkkeelle tai menettäneet jopa kokonaan liikuntakykynsä. En haluaisi millään uskoa, että sairastan semmoista tautia. Kirjoitin aikaisemmin tekstin Kroonisesti sairas, mutta todellisuudessa en kuitenkaan pysty käsittämään sitä. Jollain tavalla mieli kuitenkin odottaa parempaa aikaa terveyden suhteen, vaikka tosiasia on, että se on todella epätodennäköistä. Mitä luultavimmin pahempaa on luvassa.
Tätä asiaa täytyy sulatella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti